Euron Blogi

Maineen tahrija vai tahrittu maine?

Tapahtui syksyisenä arki-iltana huoltoasemalla: Auton bensamittari vilkutti punaista ja tein sen mitä siinä tilanteessa pitää tehdä. Huoltoaseman parkkiruudussa seisoi pysäköity poliisimaija, jonka syrjäsilmällä havaitsin, mutta johon en sen suuremmin katsonut tarpeelliseksi kiinnittää huomiota. Tankkaus sujui niin kuin se sujuu; luukku auki, korkki auki, pistooli sisään, bensan suhinaa, korkki kiinni ja luukku kiinni. Olin jo tekemässä lähtöä kun sivuikkunaan koputti nuori poliisimies. Poliisi kysyi:

”Kenen auto on?”

”Minun”, vastasin hämmästyneenä ja kelasin mielessäni hätäisesti mikä meni vikaan. Eikö tämä ollutkaan automaatti ja unohdinko tosiaan maksaa?

”Jaahas, ja sitten rekisteriote ja ajokortti. Autonne on katsastamaton.”

”Jaa, no itse asiassa tämä on kyllä poikaystävän auto”, koetin pelastaa.

Rekisteriotteesta ilmeni, että totta tosiaan, katsastus olisi pitänyt suorittaa reilut 2 viikkoa sitten. Punastelun ja selittelyn jälkeen tilanne ratkesi moitteilla ja sain jatkaa matkaa luvattuani, että ”ei minun” autoni suhahtaa katsastuskonttorille heti ensi tilassa. Matkalla mietin tuohtuneena, että eikö niillä todella ole parempaa tekemistä kuin istua parkissa tarkistamassa autojen rekisterinumeroita. Sitten tajusin päässeeni aika vähällä, normaalisti kun katsastamattomasta autosta irtoaa kilvet kiireen vilkkaa ja auto jää nököttämään niille sijoilleen. Olin siis onnekas, miksi?

Luulen päässeeni vähällä siksi, että auto ei ollut ikivanha, olin taustaltani moitteeton (lue ei rikosrekisteriä) ja näytin (kunnon) (nais)ihmiseltä. Jos joku näistä olisi ollut toisin, olisi myös lopputulos voinut olla toinen.

Sama pätee myös viestintään. Organisaatioiden kannattaa muistaa, että myös viestijällä on maine, joka joko helpottaa tai vaikeuttaa viestien läpimenoa ja julkisuuden sävyä. Maineen voi helposti tahria ja sen jälkeen seuraamukset voivat olla odottamattomat. Se, mitä on huolella ja hartaasti rakennettu vuosikausia, voi romahtaa hetkessä.

Myös viestintää ohjaavat omat lait, normit, asetukset ja oletukset. Epäluotettavat viestijät lähettävät epäluotettavaa tai epärelevanttia tietoa, eivät pidä lupauksiaan. Tiedotteen lisätietojen antaja ei vastaa puhelimeen tai haastattelupyyntöihin ei reagoida. Ei-uutismainen tieto yritetään naamioida uutiseksi. Epäluotettava viestijä piilottelee negatiivisia viestejä viimeiseen saakka esimerkiksi kriisitilanteessa. Eihän tällaisesta kaveristakaan pidetä, joten miksi siitä pitäisi toimittaja! Piilottelun ja vedättämisen sijaan hyvä valmistautuminen ja rehellisyys saattavat pelastaa katastrofilta ja auttavat maineen säilyttämisessä. Hyvämaineiselle ja tutulle viestijälle on helpompi antaa anteeksi myös satunnaiset pikku kömmähdykset. Maine on yrityksille olennainen menestystekijä, niin bisneksessä kuin viestinnässäkin.

Jos maine on huono, kilvet viedään taatusti. Myös yrityselämässä.

Mirva Kettunen, viestintäkonsultti

ps. auto on katsastettu.