Euron Blogi

Onko täällä kaikki ihanasti?

Olin kesälomalla Yhdysvalloissa, maassa, jonka kansalaisia olen kuullut väitettävän tekopirteiksi ja yltiöpositiivisiksi. Sellaisiksi, jotka sanovat aina ensin, että mahtavasti menee ja hymyilevät päälle, vaikka kuuluisi kuinka kamalaa. Ja kamalaa saattaa välillä kuuluakin, sillä onnellisuustutkimuksissa yhdysvaltalaiset tunnustavat olevansa onnettomia. Erityisen huonosti voivat kuulemma newyorkilaiset, mikä tuntui ainakin lomalaisena hyvin vaikealta uskoa.

Sain kaikkialla ystävällistä palvelua. Niin ystävällistä, että hetkittäin lähes lamaannuin ja tunsin, etten meinaa taipua samanlaiseen välittömyyteen ja avoimuuteen. Samalla toivoin, että suomalaiset asiakaspalvelijat muistaisivat hymyillä useammin. Hyvä asiakaspalvelu syntyy pienistä asioista. Hymy on ensimmäinen askel ja vähintä, mitä voi toivoa saavansa. Jos hymyily tuntuu vaikealta, niin kannattaa muistaa, että pakotettunakin se vie viestin avoihin ja piristää mielialaa. Ja johtaa varmasti aitoon hymyyn, joka tarttuu.

Aloin ajatella, että voisimme kaikki olla ystävällisempiä toisillemme. Työelämässä asiakkaiden lisäksi tärkeitä ovat työkaverit ja muut yhteistyökumppanit. Kukaan meistä ei ole itsestäänselvyys eikä ainakaan roskasanko.

Suomeen palattuani menin syömään ravintolaan. Nuori naistarjoilija palveli nuorten miesten pöytää kysymällä ”Onko täällä kaikki ihanasti?” Ilahduin hauskasta palvelutilanteesta–kyllä meilläkin näköjään osataan ja erityisesti nuoret näyttävät osaavan. Miehinen murahdus tuli pienen mietinnän jälkeen: ”Muuten joo, mutta ihan hirvee krapula.” Rehellisen suomalainen vastaus.

Tanja Hannus

Viestintäkonsultti